Nyt on tullut vaihteeksi vastaan rankka aika. Läheinen sairastui ja maanantaina hengenlähtö oli lähellä. Siksi en ole viime päivinä pystynyt keskittymään netin ääreen.

Onneksi sain pohjoisen reissullani sen ihmeellisen voiman, mistä kirjoittelin. Sille tuli heti käyttöä. Sen vahvuus ja todellisuus on testattu viime päivien tulikokeessa. Olen rasittunut, mutta sisälläni rauhallinen toiveikas olo. Potilas on toipumassa ja odotan terveiden päivien koittavan.

Jos näin olisi käynyt muutamia viikkoja aiemmin, niin olisin varmasti luhistunut. Mutta kaikella on todellakin tarkoituksena. Minä voimaannuin juuri oikeaan aikaan ja palasin reissultani juuri oikeaan hetkeen. Ihmekös jätin tekemättä sen houkuttelevan vappuretkeni tuntureille.

Äskeisellä koiralenkilläni näin lasinsiruja, jotka palauttivat mieleen viimesyksyisen tilani. Näin silloin kerran rikotun pullon maassa ja aloin ihan yllättäen itkeä. Tunsin itseni niin voimattomaksi koko elämän edessä. Olen aiemmin kerännyt maasta monet lasinsirut koirien tassujen alta, mutta sillä hetkellä en mitenkään kyennyt, vaan romahdin. Ihmettelin, miten voin selvitä elämässä, kun lamaannun yksien lasinsirujen kanssa.

Mutta nyt on jalat kantaneet ja itkuilla sivuosa. On uusi kevät ja aika, uusi koettelemuksissa vahvistunut minuus :D Elämä on haastavaa ja valillä tekee kipeää, mutta on se onneksi niin ihmeellistä ja kaunistakin - elämisen arvoista ihan kaikkinensa!

1241684347_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1241684371_img-d41d8cd98f00b204e9800998e