Harvinaisen komealla pakkaskelillä ajelin viime tiistaina mökille aiemmin kertomaani puuongelmaa selvittämään.

Iltapäivällä siellä oli ystävänikin moottorisahan ja tarvittavien vinssien sekä vimpainten kanssa. Pian hän ilmoitti, että helppo homma ja kohta kulkikin kuin hämähäkki liinojansa virittelemässä. Auringon laskiessa puu oli nurin ja iltaan mennessä lähestulkoon halkoina.

Lupasin pysytellä mahdollisimman kaukana toimituksesta, mutta jouduin kuin jouduinkin seisomaan liina kourassa jarruttelemassa puun latvuspuolen laskeutumista maahan. Jännitti ihan sairaasti, mutta hyvin ystäväni tämän vaaralliselta näyttävän homman hallitsi.

Seuraavana päivänä moottorisahamies iski kuulemma haasteellisemman tapauksen kimppuun. Muutama vuosi sitten syntyneeseen konkelontapaiseen. Kauhusta kankeana seurasin muiden puiden joukossa, miten vaaralliselta vaikuttavassa hommassa käy. Ihailtavasti ystäväni selvisi siitäkin :D

Laskin pikaisesti vuosirenkaista, että molemmat männyt olisivat noin 80-vuotiaita. Kiitokset kummallekin hyvistä polttopuista ja tarveaineista. Etenkin kiitän sitä savupiipun päälle nojannutta puuta, että oli niin kauniisti oli osannut siihen laskeutua, paikkoja tuhoamatta.

Äärettömän kiitollinen olen ystävälleni, joka irti päästyään kaatoi tontilta myös monia pienempiä puita, teki hurjasti halkoja ja purki vanhan halkokatosvirityksen. Minä hengästyneenä katselin ;) Rankkaa työtä - toiset osaa, pystyy ja jaksaa!

Mökkilemää kolmen yön yli. Hyödyllistä ja terapeuttista halkosouvia. Hiihtoreissullekin ehdittiin yhtenä päivänä. Tervettä väsymistä ja rentoutumista saunassa. Oikein hienoa wapaata :)