Harvinaisen väsynyt lomalta palaaja täällä hei! Eilen saavuin parin viikon kiertueen jälkeen kotiin ja tänään kävin töissä lepäämässä. Sinänsä mukava oli lomaseni, mutta kroppa ei näämmä meinaa jaksaa pysyä vauhdissa mukana.
 

Sain lapsuuteni kultaisissa maisemissa seurata toisen kerran kesän tuloa tänä vuonna.
 

Pohjoisemmassa Lapissa oli koivut vielä hiirenkorvilla.
 

Matka- ja retkiseurana minulla oli ensin oma poika, jonka kanssa tehtiin pari kiepausta tunturimaastoissa. Oli varauduttu retkeilemään pitempäänkin, mutta sade ajoi meidät alas tuntureilta. Sään muuttuessa kurjaksi, alkoi myös henkisesti vaativa vaihe rankan vanhempi - jälkikasvu -keskustelun myötä. Taidettiin kuitenkin selvitä siitä kohtuullisen hyvin.
 


Toisella lomaviikolla pääsin sitten viimein asiaan, kun tehtiin blogiystävä Noeijoon kanssa vaellus Saariselän tuntureille. Yllä olevassa kuvassa kyyristelevä musta hahmo onkin juuri Noeijoo, joka siinä suorittaa perusteellista maastotutkimusta Lumikurun reunamilla :)

Paljon muitakin mukavia muistikuvia ja kokemuksia jäi reissusta, vaikka sateiset päivät hätistelivät meitä pois erämaasta hieman ennen aikojaan. Joskin oli jo passeli aika siirtyä juhannuksen viettoon.

 

Juhannusviikonloppua vietin omalla mökillä saaressa. Saunomista, pientä kokkoa, grillausta ja antaumuksellista nukkumista. Oli sopivasti lämmintä, että oli kiva istua laiturilla ja käydä uimassa. Oli sopivasti sadetta, että oli kiva istua sisällä takan ääressä kirjaa lukemassa.
 

Pari lepopäivää olisin vielä kaivannut, kun lihaksetkin vielä kankeat. Ehkä olisi kannattanut jättää ne halot hakkaamatta mökillä... Vaan eiköhän tämä tästä pian irtoa...