Yön aikana oli valmisteltu kaunis juhla-aamu meille ;) Lunta sateli hiljalleen. Ennestäänkin luminen maisema oli kuorrutettu tuoreella pakkaslumikerroksella. Tarkoituksella lähdin koiralenkille tasan tuntia ennen auringonnousua. Tarkistin oikein lehdestä ajan :D Halusin nähdä, miten maisema muuttuu, kun päivä nousee.

Kyllä vaan kaupungissakin osaa olla kaunista. Katuvalot paljastivat kiireettömästi leijailevat hiutaleet ja muutenkin erisävyiset valot piristivät kivasti valkoista yleisilmettä. Mikä talvirauha. Mikä onni, että saan nauttia siitä näin.

Jää kantoi jo hyvin, mutta pysyteltiin varmuuden vuoksi rannan tuntumassa. Poikakoiruus oli sitä mieltä, että jää ei ole vielä riittävän vahvaa, ja pyrki pois. Nauratti. Joo, uskotaan luotetaan, jospa järven kannessa kaikuu vielä epäilyttäviä ääniä eläimen tarkkoihin korviin. Muutenkin hymyilytti vähän väliä - silleen pikkuisen ääliömäisesti =)

Lumisade lakkasi ja pilvet alkoivat rakoilla sekä punertua. Sitten selvästi aurinko alkoi kohota taivaanrantaan. Mäen päältä näin puitten välistä oranssia voimakasta hehkua. Etsin parempaa paikkaa ja koetin taivoittaa piilottelevan auringon kamerallani... Uuups... sehän olikin Shellin torni tässä kohtaa.

No, semmoista tämä elämä on. Kaikki ei ole sitä, mitä kuvittelee näkevänsä. Mutta on ihminen vaan taitava, kun on osannut tehdä keinovaloa. Itse kaipaisin kovasti sisäistä valoa, jotta näkisin ja oppisin ymmärtämään erilaisia asioita.

Puiden latvuksiin ainakin paistoi ihan oikea aurinko. Minuun ei nyt, mutta eiköhän se vielä ehdi. Minulle sopii nyt tämä talvinen hämy. Ja ensi viikolla saatan päästä vieläkin hämympään - pohjoisen päivätöntä päivää katsomaan :)

Tällainen luukku aukeni joulukalenteristani ;) Muu sisältö on ollut siivousta ja mattojen "pesua" pakkaslumella. Nyt illaksi pikkujouluun ihmisiä tapaamaan...