Kolme rankkaa päivää, kaksi huonosti nukuttua yötä. Eipä kovin köykäinen saldo.

Ajelin eilen takaisin etelään. Matka itsessään sujui mainiosti, kelikin oli hyvä. Tykkään ajourakasta, saan siitä oudolla tavalla voimaa.

En ole koskaan ollut erityisen herkkäitkuinen, mutta nyt kolme viimeistä päivää on jokainen tarjonnut surunsa, joiden tiimoilta on kyyneliä hersynnyt päätä sekoittavalla tavalla. Lisäksi pohjoisesta lähtiessä kävin vielä tirauttelemassa isän, isovanhempinen ja muiden sukulaisten haudoilla.

Olen siivonnut ja pessyt ikkunoita tänään kotona, mikä on käynyt terapiasta. Toissapäivänä kävin lapsuudenmökillä ja sain lahjaksi kauniin värinäytelmän iltataivaalta. Kuvat vaan on vielä läppärin uumenissa, joten en saa tähän mitään valoisampaa.

Mutta nou hätä minulla itselläni. Kohta nukkumaan. Yön jälkeen tulee aina valoa ja toivon mukaan myös iloa sekä vahvistavaa energiaa. Koetan vakuuttautua, että tummaa taustaa vasten kirkkaus aina korostuu.