Voi, kun osaisin pukea sanoiksi ja jakaa teille kaikkea sitä, mitä tänä aamuna tulvi mieleeni ja sydämeeni. Heräsin aikaisin ja kaikki ajatukset sekä wapaani aikaiset kokemukset ikäänkuin kristallisoituivat ajatuksissani.

Mietin omaa erillisyyttäni ja yksinäisyyttäni. Miten olenkaan joutunut luopumaan kaikesta, mitä minulla on ollut elämässäni. Luulen, että "saat sen, mistä luovut" -ajatus on käynyt toteen tämän wapaa-prosessini aikana.

Ajattelin ennen, että olin hyvin rikas, kun oli koti, perhe ja ystäviä - rakkautta. Oli harrastuksia ja opiskelut. Oli vakituinen työpaikka ja mukavat työtoverit. Oli terveyttä ja innostusta. Kaikenlaiset hyvän elämän edellytykset. Niinhän se olikin, mutta tietyllä tavalla tuo kaikki on ollut hyvin ulkoistakin.

Uupumuksen myötä ja ehkäpä muutenkin menetin yksi kerrallaan kaiken, mitä "omistin". Moni asia liukui pois ihan konkreettisesti ja moni sisäisesti. Kamppailin yksin työuupumuksen ja sitä aiheuttavien epäkohtien kanssa - ja hävisin pahan kerran! Lamaannuin kaikkien ikävien oireitteni alla. Menetin itseluottamukseni, kaikki voimani ja kykyni osallistua tavalliseen elämään. Ei ollut enää tavallista arkea, loputonta hyödytöntä turhauttavaa ponnistelua vain.

Mutta juuri tänään; aivan kuin olisin enemmän minä - jopa aivan kuin olisin kasvanut aikuiseksi ;-) Minä Olen, ilman kaikkia noita "hyvän elämän" edellytyksiä. Minulla ei ole nyt mitään muuta, kuin tämä Elämä, jonka olen saanut. Olen löytänyt myös voimani, ehjännyt rikkoontuneen minuuteni. Ainakin juuri nyt saan kokea näin.

Kun näitä mietin, alkoi aurinko paistaa ja varjot terävöityivät järven jäällä. Ilahduin, sillä aivan kuin olisin saanut merkin, että olen oikeilla jäljillä. Samassa alkoi lintu laulaa niin voimakasta laulunluritusta, että se kuului sisälle epätodellisen äänekkäästi. Ihan sydämessä läikähti, sillä täällä on kovin vähän lintuja ja sen konsertin jälkeen on taas ollut ihan hiljaista.

1240821669_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Miten ihmeellistä on ollut saada kokea koeteltua ja vaikeuksien kautta kasvanutta voimaa. Tuntea, miten se todellisena virtaa syvältä itsestäni. Ymmärtää kuitenkin samalla ihmisen heikkous, haavoittuvaisuus ja herkkyys.

Pitkään ja hartaasti olen tutustunut yksinäisyyteen ja pimeyteen. Tapaillut ja tunnustellut. Uskon tietäväni jo monta juttua täällä. Nyt katson valoon, näen rajan. Valo houkuttaa ja kutsuu kulkemaan - kuin uusi alku. Hymyillen katson tuota rajaa, joka pikku hiljaa lähestyy rantaa, jolla katselen. Mikä kaikki minua odottaakaan...

Tänä aamuna. Varjossa, lumen reunalla, tulevaisuuden reunalla, puhkeaa esiin toisenlainen ihminen. Kuin uusi elämä edessä. Tuulet kyllä tulevat riepottamaan ja pakkanen puremaan, mutta parempi tietoisuus olemassaolosta ON. Yhtenä kaikkien muiden joukossa, omana persoonana. Yhtä arvokkaana.

1240820983_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Elämä lahjaksi saatuna, voima avuksi annettuna. Aukeaa elämä, kuin suuri seikkailu. Ei ole mitään, mutta silti Kaikki :D

1240822375_img-d41d8cd98f00b204e9800998e