Työelämässä luovittu jo kohta viisi viikkoa, ja ällistyttävällä tavalla virtaa on vielä riittänyt. Ei ole ressioireita pahemmin pukannut. Mitä nyt parit mieltä kuohuttavat jutut tulleet vastaan, mutta wapaalla saavuttamani tasapaino ei ole niistä horjunut. Paremminkin vahvistunut viikko viikolta, kun olen viimeinkin saanut tuntea voimia itsessäni.

No tiedä niistä voimista, kun iltaisin alkaa niin varhain väsyttää... Mutta hyvin onnellinen olo on vallannut mieleni töistä pois lähtiessä, kun olen joka päivä saanut ihmetellä, miten tänäänkin taas selvisin. Viimeinkin olen saanut elää ihan tavallista ihmisen elämää. Tai ainakin melkein ;)

Tämän auvoisen virtaamisen kyllä keskeytti eilen harkittavakseni heitetty haaste. Voisin muutaman kuukauden ajan kokeilla toista työtä, siirtyä astetta korkeampaan asemaan tässä samaisessa työyhteisössä. Tätä olen nyt pää sauhuten eilen ja tänään miettinyt. Uskallanko riskeerata rauhani luopumalla tästä hyvin alkaneesta tutusta tiestä? Olenko vielä riittävän vahva?

Otanko vai jätänkö... Kummassakin ratkaisussa on omat riskinsä ja mahdollisuutensa. Kumpaakin voin joutua katumaan. Olisiko varminta vain varmistaa työssä jaksaminen vai tarttuisinko mahdollisuuteen jotenkin uudistaa tai uudistua... Koetan huomenna tehdä valintani.