Paitsi että tämä talvi on ollut poikkeuksellisen kaunis, niin minulle monessa muussakin suhteessa erilaista aikaa. On tullut lunta tupaankin. Pakkanen on puraissut ja rajoittanut, mutta voi ihme tuota lumikiteiden kimallusta ja valkoiseksi kuorrutettua luontoa. Joka päivä siitä iloitsen, vaikken tarpeeksi usein pääsekään raittiiseen ulkoilmaan, vaan hikoilen töitten kimpussa ummehtuneessa työhuoneessa.

Viikot ja kuukaudet ovat vierähtäneet turhan nopeasti, kun on niin paljon, mitä pitäisi ehtiä. Uskomattoman hyvältä tuntuu, kun olen kyennyt ja jaksanut moneen lähtöön. Näen kuitenkin, että tämä kaikki ei ole sitä, mitä haluan. On olemassa syövereitä, joihin haluan vaipua. Näkyy myös valoa, jota kohti mieleni hakeutuu.

Kaamoksen hämy ja pimeys antavat jo hellittämisen merkkejä. Kohta saa heräillä kevääseen, joka on uudistumisen aikaa. Aion laittaa tiukemmat raamit työlle ja opiskeluille. Järjestän enemmän aikaa katsellakseni ja maistellakseni uutta erilaista elämän kevättä. Kevättä, johon ei ole lyöty jaksamattomuusleimaa.

Laskin, että neljä tai viisi mustalla merkittyä kevättä on takanani, joskin niihin on ilon ja onnen hetkiäkin sisältynyt. Mutta tänä keväänä ei tarvitse koko ajan pinnistellä ja yrittää yrittämisestä päästyäni.     Nyt vain olen ja avaan itseni valolle =)