Ihan katkipoikki. Ei edes minkään kunnon myrskyn kaatama, vaan ihan noin muuten rähmällään. Juuret mätänivät... Sahattava oli siksi, ettei tarvitse harppoa yli, kun oli polun poikki kellahtanut. Minulla on täysin samanlainen olo, kun selkä ollut kipeä jo 1½ viikkoa :(

Latva ihan kuihtunut ja pääkin tänään kipeä. Enkä päässyt mukaan Hannin kokoontumisajoihin nyt viikonloppuna :( Kun piti päästä kivaan paikkaan ja hauskaan seuraan - samalla erilaisen vapaan alkua juhlistamaan... Eli otsanahkaa rypistelemällä yritän tästä edetä, toiveikkaasti ylöspäin tähyillen. Jospa tämä tästä, kun selkä sentään on osoittanut paranemisen merkkejä...

Niin, se palkaton opintovapaani alkaa maanantaina, mutta eipä tunnu yhtään vapaalta. Päinvastoin ahdistavalta, kun niin monta juttua jäi selkäkivun ja sitä edeltäneen väsymyksen takia tekemättä. Aikamoinen pino pitää ensin saada pois alta, mutta sitten toivon hartaasti pääseväni uudenlaisen ajan alkuun.

Tällaista aikaa taas vaihteeksi. Selkäkipu (noidannuoli?) sai alkunsa parin tunnin soutamisesta kovassa tuulessa. Uskon kuitenkin, että vahvana tekijänä taustalla oli yliväsymys (liian pitkä ja rankka työtalvi ja aivan liian lyhyt lepoloma). Minut pistettiin pakkolepoon. Ehkä vielä on pikkuisen opittavaa elämässä ja itsestään huolta pitämisessä...

Toivossa eletään...

Pitkäähän tukirangastanne hyvää huolta!