Ennen joulua vein täysi-ikäisen nuorimmaiseni eteen siivottavaksi parit laatikot, joissa oli seissyt hänen Tärkeitä Tavaroitaan jo luvattoman pitkän ajan. Niitä hän sitten perkasi ja lajitteli tyttöystävä apurinaan. Kuulin, miten tyttöystävä kyseli romppeiden käyttötarkoituksia, ja sitten syvästi ihmetellen: "Miks sulla on ollut Tällaisia tavaroita?"

 "No, nää on sellaisia Poikajuttuja", kuului nuorimmainen vastaavan. Ja jossain vaiheessa: "Yhyyy, mun lapsuus lähtee roskapusseissa kaatopaikalle"

Laatikosta muuten löytyi mielenkiintoinen objekti muistuttamaan siitä, miten yhdessä vaiheessa tiskihanskoillani oli taipumus kadota tai niiden sormiosastoihin oli tullut vajetta. En tiedä, mihin kaikkeen niitä käytettiin, mutta ainakin ne olivat soveltuneet akun eristeiksi:

Tietynlaista poikameininkä toteuttaa poikakoiruus jouluisin lahjapakettien kanssa. Silmät kiiluen se haaveilee kaikista näkemistään paketeista (joulun alla himoitsi viedä jo pelkät lahjapaperirullatkin käsistä). Vaikka joulupaketin sisältö olisi kuinka mieleinen, niin ensin on huolellisesti silputtava kaikki paperit:

Näin joulun jälkeen on monilla pikkupojilla tärkeä aika, kun raketit tulevat myytiin ja jännitys kohoaa vuoden vaihdetta lähestyttäessä. Ehkä tytöilläkin, mutta en ole tähän mennessä tavannut rakettifriikkejä tyttöjä. Meillä on onneksi ne ajat ohitse, kun välipäivisin kolme silmäparia luki tiitterästi rakettiesitteitä, silmät säihkyen, erilaisista pommeista haaveillen. Itse en ole koskaan tykännyt ilotulitteista, mutta taidan jotenkin ymmärtää poikain viehtymyksen paukutteluun.

Koirapoikani kuitenkin inhoaa rakettien pauketta vielä enemmän kuin minä, joten nyt pääsen asiaan! On taas hyvä syy vaihtaa maisemaa pahimman vaiheen ajaksi eli menen koiruuksien kanssa mökille uutta vuotta vastaanottamaan :) Niin tein viime vuonnakin. Eikä väliä, vaikka olisi yli 30 astetta pakkasta... Sillä kyllä hatarassakin mökissä pääsee plussan puolelle. Varsinkin, kun minäkin olen osannut ansiokkaasti silputa :) Nimittäin viimeksi mökillä leikkelin vanhasta vaahtomuovipatjasta levyjä ovien alaosan eristeeksi. Kylläpä loppui veto ja vaikutus lämpötilassa oli huomattava.

Patjoista tulikin mieleen. Tiedättekös, miksi tyttökoiruudella on entisen siistin pehmeän patjansa sijasta tällainen petiviritys:

No siksi, kun löysin sen kerran makaamasta hirveän vaahtomuovirouhekasan päälle. Oli repinyt petinsä alkutekijöihin!!! Pieni kiltti nöyrä tyttökoiruuteni oli mennyt tekemään sellaisen tempun, jota ei oltu nähty sitten pentukuukausien jälkeen!

Järkytyksestä toivuttani osasin laskea 1 + 1 ja  tajusin, että nyt oli taas Sellainen Aika. Sehän on juossut heti ulkoa tullessaan petilleen - tai siis entiselle petilleen ja nykyisille rievuille hääräämään. Sillähän on siellä pesä ja ilmeisimmin myös näkymättömät pennut, jotka tarvitsevat erityisen hartaasti pedatun ja huolella järjestetyn alustan.

Nyt  liukui jo reippaasti tyttöjuttujen puolelle, jotta jatkampa sitten toiste. Onhan tässä vielä vuotta jäljellä.