Kuljin tänään kauniissa kevätaamussa luontoa ihaillen. Siinä samalla mietin nykyisiä voimiani ja niiden käyttöä tulevaisuudessa. Mahtaako olosuhteet työpaikalla olla edelleen samat kuin wapaalle lähtiessäni. Itse olen korjaantunut aika hyvin, mutta jos työpaikan epäkohdille ei ole tehty mitään, niin vaikeudet ovat edessä...

Ihan huomaamattani ollin kulkenut niille alueille, joissa kohtasin sen itkettävän rikkoutuneen pullon, josta kirjoitin eilisessä postauksessani. Ja kuinka ollakaan; se samainen pullo oli edelleen samalla paikalla. Sirut enemmän levällään, mutta terävimmät pullonreunat maata vasten painuneina. Ehkä koiranulkoiluttajat olivat kääntäneet pahimmat kohdat alaspäin.

Nyt ei itkettänyt ja onneksi taskussani oli koirankakkapussi, johon sain sirpaleet koottua. Kameraa ei ollut mukana, mutta laitan tähän rovaniemeläisen näkymän viime kuulta. Valitettavasti en kerännyt noita sirpaleita :( Mutta jatkossa aion kunnostautua ja varustautua koiralenkeille paremmin.

Kenties minusta tuleekin vielä puistotyöntekijä... Erilaisia siruja toivon kuitenkin pystyväni keräämään sen lisäksi, että koetan myös paremmin estää rikkoontumisia.