Olen saanut elää upean viikon. Mitään ei ole puuttunut, vaan sydän täyttynyt onnellisuudesta ja kiitollisuudesta joka ikunen päivä.

Piti mennä pariksi päiväksi mökille luontotankkaukseen. Olinkin siellä neljä yötä. Miten nautinkaan yksinolosta ja kaikista pienistä puuhistani :)

Maanantai-iltana hieman hirvitti, kun saavuin veneelleni yllättävässä pimeydessä. Taivas oli paksussa pilvessä ja tyyni vesi ihan musta. Venekin lähes täynnä vettä ja sen tyhjentäminen kesti kauan pienen äyskärini kanssa. Kaataminen olisi varmaankin ollut helpompaa, mutta siinä hämmennyksessä ei mitään niin fiksua noussut mieleeni.

Sammutin otsalampun ja soudin valotta lyhyen venematkamme. Samalla alkoi tuntua todella hyvältä - yksinäisyys ja pimeys ystäviltä, mökin kosteuden ja kylmyyden poistaminen mukavalta iltapuuhalta.

Sillä aikaa, kun olin laitellut tavaroita paikoilleen, kantanut puita ja saanut mökin lämmityksen hyvään alkuun, oli ilta muuttunut tuuliseksi ja pilvet väistyneet taivaalta. Ja millaiselta taivaalta! Miljoonia triljoonia tähtiä monessa kerroksessa, koko taivas täynnä tuiketta!   

Mieletön riemu sydämessä laiturille makaamaan, koiratkin asettuivat kainaloon :) Valopilkkuja niin valtavasti, etteivät tähtikuviot enää erottuneet. Pyysin yhtä tähdenlentoa ja sain heti kolme :D Linnunratakin kulki yläpuolellani taivaan poikki, aivan laiturin suuntaisesti.

Seuraavina iltoina ei taivas enää näyttäytynyt yhtä hulppeana, mutta sain ihailla hienoja auringonlaskuja, kasvavaa kuuta ja sen ilta illalta laajenevaa kaarta. Päivät oli mukavan valoisia verrattuna edellisten mökkikäyntien sadekeleihin. Aamupäivisin rämmin 2 - 3 tunnin ajan koiruuksien kanssa metsässä ja suolla, ihailin luonnon värejä ja otin valokuvia.

Puolikuukin oli ihan täydellinen :D


Nautin yksinäisyydestä, kuten nyt viikonloppuna nautin sosiaalisuudesta. Rauhallisia pitkiä yöunia. Uupumus jossain - toivottavasti kaukana. Tästä vielä Elämä tulee...