Huh, miten tuntuu olevan vaikea siirtyä takaisin arkikuvioihin. En muista, että koskaan reissun jälkeen olisi ollut näin kovia sopeutumisvaikeuksia. Opiskeluihin tarttuminen takkuaa ja pari isoa asiaa odottaa ratkaisuaan. Olisi ihana paeta mökille edes viikonlopuksi, mutta kun ei ehdi. On aivan liian monta liikkuvaa osaa, joiden on ensin loksahdettava paikoilleen, jotta osaisin rauhottua.

Perinaiselliseen tyyliin helpotin oloani shoppailemalla - ostin kirpparilta syyslasit (yht. 2,50 €). Löysin myös pojalleni lahjan, minkä saadessaan hän oli hyvin tyytyväisen näköinen, minkä jälkeen itse sain olla hyvin iloinen :)

Testasin lasin mustaviinimarjamehulla, mutta toivottavasti jonain päivänä siemailen näistä täyteläistä pehmeää punaviiniä. Ehkäpä mökillä, kun sade ropisee kattoon ja syystuuli suhahtelee lehdettömien puiden lomassa.

Tunturimaisemat väikkyvät vielä mielessä. Hymyilyttää, kun katselen kuviani. Kuvia on nyt harvinaisen vähän, sillä olen kadottanut molemmat kamerani vara-akut, joten oli pärjättävä vain yhdellä akulla. Tässä yksi kuva kertomaan, että oli siellä sentään hehkuvaa ruskaakin, kun sopivasti konttasi.

Selkä on onneksi lähestulkoon parantunut. Vaelluksella se hieman muistutti olemassaolostaan öisin ja automatkoilla jouduin vaihtamaan ahkerasti asentoa, mutta eipä tuo mitenkään hidastanut menoa. Eli nyt olisi pikemminkin aihetta ilojuhlaan, kuin haasteiden edessä ahdistumiseen. Johtopäätös: oma sisäinen taklaajapeikkoni kampittaa minua koko ajan. Toimintasuunnitelma: alan kehitellä taklaajapeikon nujertamiskonsteja. Olkoon tuo lasiostos ensimmäinen sellainen. Kun taklaaja on poissa pelistä, niin järjestän sen ilojuhlan :)