Miten nautinkaan kaamosajasta ja talven hämäryydestä. Oikein vaivuin ja putosin siihen. Piehtaroin pimeässä. Hautauduin perusteellisesti hämärän suojiin. Kynttilöitä polttelin lämpimikseni ja kovimmilla pakkasilla hehkuttelin takkatulen ääressä. Alkuvuosi oli pitkään hämyisen pilvinen ja välillä tuntui, että ilman auringonpaistetta voisin jatkaa loputtomiin.

Mutta nyt aurinko on ruvennut herättelemään niin, että tuntuu. Viikon takainen pakkaslumipäivä alkoi jo tökkiä minua hereille kaamoshorroksesta. Aurinko paistoi lumisateen läpi ja näytti siltä, kun taivaasta olisi leijaillut timantteja. Ihan sydämessä läikkyi, kun sai kävellä kimaltelevilla timanttipoluilla.

Tänään on sitten ollut jo niin lämmintä ja keväistä, että hämärän viittaa en saisi vedettyä takaisin ylleni, vaikka kuinka yrittäisin. Onneksi sille ei ole enää tarvettakaan :)

 

Nuku nyt tässä sitten enää...

 

AAAAH, I-HA-NAAAAA !

 

Turhankin vahvoja kevään merkkejä, kun alkaa jälleen olla perhesuunnitelua ilmassa...

 

Kannatti silloin marraskuussa laskeutua antaumuksella kaamoksen syliin ja elää talvi kunnolla pysähtyen. Nyt on tilaa valolle ja auringolle. Energiatkin ovat huvenneet erilaisissa hommissa ja pitkissä työpäivissä, joten nyt on valtava tarve imeä valon tuomaa energiaa.

Julistan siis kauniin kirkkaan kevään alkaneeksi! Ihan passeli aika muutenkin, sillä tit-ti-diiii: ylihuomenna alkaa parin viikon loma :D