Vaelluslomani jälkeiset kolme viikkoa ovat mennä suhahtaneet todella vauhdikkaasti. Niin paljon töitä ja työajatuksia, etten juurikaan ole ehtinyt pysähtyä ihailemaan syksyistä luontoa. Mutta tänään sain tehdä koiralenkin uskomattoman kauniissa sunnuntaiaamussa :D

Lähiranta tuntui olevan täynnä pieniä suuria ihmeitä. Aamu-usva kulki pehmeästi vetten päällä. Huurteinen nurmikko ja lehdet, auringon kimallusta siellä täällä. Olin kovin onnellinen, kun sain maistaa niin paljon syysherkkuja.

Suorastaan hämmästyin, että olen ulkoillut niin minimaalisesti. Syksyhän on edennyt melkein huomaamatta. Miten minä luontoihminen olinkaan voinut ihan unohtaa syksystä nauttimisen.

Talven rajoilla aletaan olla täällä etelässäkin. Yksi aika taas päättymässä ja uusi alkamassa. Niin on näyttänyt käyvän myös uupumukseni ja työelämän kanssa. Onneksi elämä ei koskaan jämähdä paikoilleen, vaan uutta on koko ajan tuloillaan. 

Tänään oli se päivä, kun puut päättivät oikein urakalla tiputtaa lehtiään. Me onnelliset saatiin olla monessa kohtaa kultaisessa lehtisateessa =) Etenkin isot haavanlehdet suorastaan tömähtivät päähäni ja koiruuksien selkään.

Kirkas päivä ja syksyn värit tekivät todella hyvää. Ajattelinkin, että nyt pitää oikein tankata valoja ja värejä talven varalle. Muutenkin kaikki tuntui olevan kohillaan. On hyvä elää näin vaiheessaan, että mennyt (se kipeä ja huonokin) on vielä tuoreena mielessä, mutta luottavaisin ja uteliain mielin uskallan kurottautua eteenpäin. Toinen jalka vanhassa ja toinen astunut rajan yli uuteen. Kummankin puolen näkymät voimia antamassa :D