Suksieni pohjiin on tarttunut jäätä. Päätän askarrella puulastan kaapimeksi. Myhäillen kaivan uuden puukkoni esiin. Nytpäs sille löytyi Oikeaa työtä!

Valitsen halkosuojasta sopivan pilkkeen lempipuutani mäntyä. Se tuoksuu ihmeen hyvältä ja tuntuu leikkaantuvan helposti. Vuolen innoissani ja huomaan puun syiden kaartuvan voimakkaasti. Eihän tästä mitään lastaa kannata vääntääkään. Tämä haluaa joksikin muuksi...

Muistan lapsuuteni vuoluharjoittelut; miten turhautunut olinkaan, kun toivomaani tulosta ei tahtonut syntyä. Jokusen kauniin, mutta äänettömän pajupillin valmistin. Partiossa suoritettiin puukkotehtäviä, mutta sen jälkeen en ole vuollut mitään makkaratikkua kummempaa.

Yhtäkkiä puukappale näyttääkin muotoutuvan. Ilmiselvästi puukkoni kuorii siitä esiin voiveistä! Juuri sellaistahan tarvitsenkin! Lämmin onnellisuuden tunne leviää sisälläni :-)

Ja tämä postaus oli sitten satasanainen "krapu" eli tarina, jossa on 99 sanaa ja otsikko se sadas. Löysin vinkin Aimariilta , joka oli ottanut haasteen SusuPetalin blogista. Koetappa sinäkin!