Minulla on ollut niin monta matalalentoista postausta viime aikoina, että ajattelin laittaa vaihteeksi jotain korkealentoisempaa. Päivitin retkiblogiini tarinaa kesäkuiselta vaellukseltani, jolloin ainakin sain käydä riittävän korkealla :) Mutta pitipä ensin vähän nähdä vaivaa ja harhailla.

Tässä minun korkea-aktiiviset koiruuteni =)

Tyttökoiruus erämaan keskellä, haaveellisesti kaukaisuuteen tähyillen

Me kaikki tykätään pysähtyä korkealle katselemaan ja mietiskelemään. Huomaa aina selvästi, että koiruudetkin nauttivat. On ne kyllä mukavia kamuja :)

Poikakoiruus hoitaa aina puolestani korkeiden paikkojen ilopiehtaroinnin :D

Nyt pitää laskeutua pois näistä muistoista ja alkaa ahkeroida opiskelutehtävien parissa. Edessä 1½ viikkoa aherrusta ja sitten saisin varustautua taas uusiin seikkailuihin...