Eilen ja tänään ei näkynyt kaksipäistä hirviökoiraa, mutta sen sijaan olen ulkoillut kahden heiniä ja voikukkia mutustelevan lehmän kanssa ;) Ajattelin aamulla ottaa niistä villin eläintarhakuvan aidan takaa, mutta eivät ne minuun vilkaisseetkaan verkon lomasta, vaan rupesivat välittömästi laiduntamaan.

1243334007_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sitten Asiaan. Viime päivinä olen ihmeekseni kaivannut ansiotöihin! En omaan vakituiseeni, vaan ihan yleisesti jonnekin tekemään osuuteni parhaan kykyni mukaan ja sitten saamaan vielä palkkaakin. Palkka ei ole se olennainen pointti, vaan enempikin on tarve saada aikaan jotain hyödyllistä ja samalla myös olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa. En oikein tiedä, onko tuo juuri terveyttä vai oireilua jostakin, mutta ainakin ajatukseni nuijivat työuupumusta maanrakoon =)

On minulla toki monta akuuttia ja tärkeää rojektia ilman ansiotyötäkin. Eikä muutenkaan ole syytä kiirehtiä, vaan lisätä voimia ja varmuutta kesän aikana.

Ehkä olenkin vain joutilas, kun aamulenkillä otin niin... hmmm... tavallista hul... siis persoonallisempia kuvia. Tuon aitakuvan lisäksi mm. testosteronin jälkiä maassa (= poikakoiruuden ruopimisjäljet), vaaleanpunainen pursi läheisen valtameren rannalla:

1243335177_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

ja auringon luoma potrettimme kävelytiellä:

1243336006_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Varjomme kyllä näyttivät oikeasti kiehtovilta. Olisin voinut saada hienoja kuvia, mutta valitettavasti kamerastani loppui akku ja sain ainoastaan tuon yhden.

Olkoot tämä samalla wapaani kuukausiraportti. Nythän tätä autuutta on jäljellä enää kolme kuukautta eli neljännes koko ajasta. Paljon on mahtunut kolmeen aiempaan neljännekseen. Oli hyvä ratkaisu alkaa pitämään tätä blogia, sillä uskon kirjoittamisen kautta tapahtuneen paljon. Ja nimenomaan ne ajatukset, joita en ole kirjoittanut tai julkaissut, ovat opettaneet eniten ymmärtämään itseäni. Niiden avulla olen piirtänyt itseni ääriviivoja ja blogissani näkynee siitä ainakin varjo.