Jotenkin noloa olla saikulla pikkuvarpaan takia... Eilisen kinkkasin töissä, mutta illalla varvas ja jalkaterän toinen puoli oli turvonnut punaiseksi ja kuumottavaksi. Oli se tosi kipeäkin ja jos crocseja ei olisi keksitty, niin olisi kai pitänyt kulkea paljain jaloin, sillä taviskenkiin koipi ei vielä suostu.

En ole oikein osannut keskittyä mihinkään muuhun paitsi lohtusyömiseen. Olen katsellut ikkunoista sini- ja talitiaisia, jotka pyrähtelevät herkuttelemaan pihlajanmarjoilla.


Punaiset marjat ovat näyttävät minustakin houkuttelevilta. Kuvat ovat tosin suttuisia, kun joku on jättänyt ikkunat pesemättä... Oisikin huisin kiva saada pestä ikkunoita, mutta nyt on ohjelmassa jalan viilentäminen ja kohoasennossa pitäminen.


 
Onnistuin muutes tänään jättämään pikkurillin keittiökaapin oven väliin. Ei pahasti, mutta sen verran, että tuntuu vieläkin hieman. Varsinainen kohelluskausi siis meneillään :(

Orkideani ovat kuitenkin päättäneet ilahduttaa minua kukkavanoillaan. Vaaleata kukkaa on tulossa peräti kolmessa varressa! Eka nuppu aukeamassa. Orkideat kiittävät, kun saivat olla koko kesän ulkona - ne onnelliset.


 
Ehkäpä tarvitsin tällaista pysähtymisaikaa ja tiettyä vankeutta. Olen pohdiskellut sitä ja koettanut mennä itseeni. Helposti sitä laput silmillä pyyhältää eteenpäin ja koettaa ehtiä milloin minnekin. Nyt olenkin yrittänyt kouluttaa itseäni taltuttamalla hinkua päästä mökille.

Mökkihaikailun taltuttaminen onkin tosi kinkkinen haaste. Tässä on jo kolme viikkoa väliä edellisestä kerrasta (nyyh). Joten ennustan, että kun sopiva tuuli puhaltaa, niin pian Ruska lähtee kuin lehti koivusta... ;)


Suotuisia syystuulia toivon itse kullekin ja tsemiä lokakuisiin haasteisiin!