Hei taas pitkästä aikaa! Sitä on meikätytön aika vierähtänyt niin nopsaan, ettei blogisuoni ole kerennyt pulputa. Kaikenlaista muutosta ja myllerrystä on riittänyt. Tässä sitä vielä jotenkuten pystyssä rönsyillään.

Palasin helmikuussa takaisin vakityöhöni. Nopeasti sujahti puolitoista vuotta. Tuntuu mukavalta ja helpolta tehdä 16/24 työn jälkeen han normaalia päivätyötä. Vaikkei sinänsä töissä meillä mitään normaalia... Vielä hullummaksi oli touhu mennyt poissaoloni aikana.

Saa nähdä, miten siitäkin selviää. Viikko sitten jo laadinkin hakemuksen toiseen paikkaan, mutta viiime hetkillä pyörsin aikeeni. Haluan sittenkin seurata, mihin suuntaan muutokset meillä etenevät. Työelämä voi olla tarua ihmeellisempää.

Kannattaa todellakin katsoa, miten ja mihin hiihtää. Olla tarkkana. ettei sukset sula tai tuli tartu helmuksiin. Ja jos onnistuisi löytymään jonkinmoinen kestävämmän sorttinen rauha ja tasapaino, niin olisi se mahtavaa. 

Talvi ainakin on ollut runsasluminen ja tavattoman kaunis. Liian vähän olen ulkoillut, mutta muutamia kertoja olen hiihdellyt ja kolme neljä nokipannuretkeäkin on toteutunut. Metsäelämälle olisi kyllä pitänyt pyhittää enemmänkin aikaa.

Mökille en ole ehtinyt moneen kuukauteen. Toivon pian pääseväni sinne 4 v. -juhlia viettämään. Olen jo hyvissä ajoin hankkinut mökille lahjankin: löylykauhan, jonka poronsarvivarteen on kaiverrettu mökkipaikan nimi :)

Jokunen viikko sitten alkoi olla sen verran kirkasta, että oli minunkin päästettävä irti kynttilöistä ja talven ihanasta hämystä. Nyt tuntuu jo mukavalta seurailla päivien pitenemistä ja suuntautua kesää kohti. Kevätaurinko on ihana, kuhan ei vielä kaikkia hankia sulattaisi.