Eihän tämä suuri väsymykseni ollutkaan pelkkää ressiä, vaan flunssahan se pukkaa päälle. Ei ihme, että sydän niin heiveröisenä eilen läpätti. Toki ressi ja tauti liittynee aika kiinteästi toisiinsa.

Harmi, ettei tähän viikonloppuun sisältänytkään reipasta pitkää ulkoilua, kuten kaipailin. Aamupäivällä ehdin kuitenkin tehdä aika kivan lenkin, ennen kuin tautioireet alkoivat kiusata.

Nuuskuteltiin koiruuksien kanssa syksyn tuoksuja. Jotkut lehdet selvästi katselivat meitä:

 

Nyt on vähän mätö olo, joten seuraavakin kuva sopii tähän ;)

Syksyn väriloisto alkaa hiipumaan. Ja vaikka oma reippauteni on nyt hetkellisesti hiipunut samaan malliin, niin kyllä tämä tästä vielä... Sillä piakkoin uusi puhdas valkea lumi peittää vanhan mustuneen maiseman.

Uusista luistavista laduista haaveilee hän, ja menee valmistamaan pöpöjä karkoittavaa hunajateetä.