Vikko hurahti ohitse pyörremyrskyn lailla. Päivät menivät niin hujauksessa, että viime viikonloppu tuntuu ihan eiliseltä. Kävin silloin mökillä elpymässä.
 

 
En antanut sateisen kelin hidastaa, vaan sukelsin koiruuksien kanssa metsään tarpomaan ja marjoja syömään. Puolukat olivat poimittavan kypsiä, mutta eihän niitä märkinä viitsinyt kerätä muuten kuin mahaan. Mustikoita näytti jääneen tolkuttomasti ja osa maistui vielä yllättävän maukkailta.


 
Vähänkö kastuttiin, mutta kivaa oli. Oli jonkinmoista jännitystäkin, kun äkkäsin järvenselällä oudon näyn. Venekö siellä kumollaan ja joku sen päällä? Vai mikä lie mörkö?


 
En saanut rauhaa ajatukselta, että joku saattaa olla hädässä, joten oli vietävä koiruudet saaren läpi takaisin mökkiin ja palattava kiiruusti soutamalla saaren toiseen päähän, pelastusoperaatioon...

No, veden alta paljastunut pieni luoto se vain oli, kuten olin epäillytkin (joten sankaria ei minusta tullut). Sain sentään mukavasti liikuntaa. Lisäksi 10 melko lähellä uiskentelevaa kuikkaa antoi minulle palkinnoksi ennenkokemattoman huutelu-kirkuna-roiskuttelu-räpistely -esityksen.


 
Tykkäsin soudella hiukset ja vaatteet märkinä ympäriinsä. Outoa hohtoa :)
Siitä sopi siirtyä vedenkantohommiin ja saunan lämmitykseen.


 
Sittemmin tietysti perusteellista saunomista. Uimassa kävin kaksi hrrr-raikasta kertaa. Sateen kuuntelua ja syksyisen metsän katselua. Pysäyttävää ja syväpuhdistavaa :)


 
Nyt sukellus uuteen viikonloppuun :)