Päästiinhän me vihdoin viimein lumisen metsän siimekseen tallustelemaan sekä kahvinkeittoon. Pitkästä aikaa. Kyllä teki hyvää!

Uusi lumi oli kuorruttanut maiseman ja monen pilvisen päivän jälkeen taivaskin oli päättänyt hieman repeillä. Siis erinomainen ulkoilukeli.

 

Hyvää päivää neiti Koivu! 

 

Reitin varrelta löytyi vaja polttopuineen sekä kirves, joten tulisteluihin päästiin mutkattomasti.

 

Miten minusta tuntui, että eräät ahneet mustat otukset himoitsivat eväitäni...

Ai mekö muka?

En minä ainakaan ihmisen eväistä piittaa!

 

Maisemiltaan reitti ei ollut kummoinen, mutta lumisten oksien lisäksi nähtiin ketun ja oravan jälkiä. Kaksi vitivalkoista riekkoa kahahti lentoon ihan muutaman metrin päästä. Ja paluumatkalla kuu kurkisteli meitä puiden lomasta.

 

Vähän seikkailuakin oli, kun oudoilla poluilla joutui tarkkailemaan, millainen maasto tuoreen lumikerroksen alla mahtoi olla. Mutta vain yhden kerran kaatua mätkähdin, kun kivenlohkare onnistui kampittamisessa. Eikä pudottu kertaakaan pitkospuilta :)