Palasin tänään 12 päivän pohjoisen kiertueeltani. Tuulet olivat sangen suotuisat, ja tuntuivat lennättävän aina sopiiviin paikkoihin, oikeina aikoina :)

Tunturivaelluksemme sujui mainiosti. Jänskätti hieman ekakertalaisen sisareni takia, mutta mitään ongelmia ei tullut vastaan. Hehkuvat ruskan värit olivat vähissä, mutta muuten tunturimaa näyttäytyi ihanan monimuotoisena, ja taisi valloittaa ekakertalaisenkin.

Huolestuttavan pilvisistä sääennusteista huolimatta aurinko näyttäytyi meille joka päivä eikä kertaakaan tarvinnut kulkea sateessa. Ne ainoat kaksi lyhyttä sadetta ropisivat teltan kattoon. Tuuli ei meitä riepotellut eikä kylmyys kiusannut öisinkään. Päivittäin saatiin mielin määrin herkutella kirpeillä puolukoilla, jättimustikoilla ja mehukkailla variksenmarjoilla. Eli kaikkea oli yllin kyllin eikä mitään puuttunut.

Hyvältä maistuivat kaikki muutkin matkakokemukset, joten kiitolliselta pohjalta olen aloittanut arjen kuvioihin sopeutumisen. Tässä kohtaa on kuitenkin jo ruvennut huolestuttavasti tökkimään... Haluaisin niin pitää viime päivien muistikuvat elävinä ja varjella niitä haalistuttavilta vaikutuksilta. Mutta eipä tässä muuta voi, kuin arkisia aherruksia päin...