Kun edelliseen postaukseeni hehkutin 2-vuotiaan mökkini tärkeyttä, niin pitihän sinne siltä kirjoittamalta suunnistaa. Poikakoiruuden kanssa lähdin iltaa vasten reissuun - mökki-ikävän lisäksi myös pakoon tyttökoiruuden juoksuaikaa.

Pari lämpöastetta oli tehnyt ilman sangen kosteaksi ja pehmentänyt lumen. Autopaikan lapiointi kävi tehokkaasta kuntoilusta.

Oli vähän jännitystäkin, sillä mökin katolta roikkui lähes metriset lumilipat. Ihan pelotti kulkea niiden alta. Lapiolla pudottelin raskaita sohjoisia lumimassoja ja päätin pitää koiruudesta tarkkaa huolta, etten päästä sitä juoksentelemaan mökin ympärille.

Sitten mökkiä lämmitellessäni kuului kova humahdus ja jysähdys, kun etupuolen lumet romahtivat mökin eteen. Säikähdin ihan hirveästi, kun olin antanut poikakoiruuden istua kuistilla maisemia katsomassa ja säntäsin ovelle. Poikakoiruus olikin ihan lumikasan vieressä kauhistuneen näköisenä. Oli varmaan kuullut yläpuoleltaan ääntä ja luikahtanut katon alta pihalle. Onneksi sujahti oikeaan suuntaan ja ehti alta, eli koiraenkelit olivat valppaina :)

Nukkumaan mennessämme humahti toisen puolen lumet alas. Hurja kohina sekin, kun oltiin juuri noustu parvelle yöpuulle. Seuraavassa kuvassa näkyy toisen puolen tuotokset päivänvalossa. Katsokaa, miten kauas katon reunalta lumet lensivät. Tästä lähin osaan ihmetellä katoilta roikkuvia lumia riittävän etäällä...

Lumijutut jatkuivat eilen sunnuntaina ja sääkin hemmotteli meitä jonkun aikaa. Poikakoiruus teki ahkerasti polkujaan ja kaivantojaan.

Minulla oli rentoutumisen, fiilistelyn ja lumihommien lisäksi terapeuttista halkohommaa sekä myös pieni vesihomma, josta tein oikein opetusvideonkin ;) Jotta jatkoa seuraa...