Ostin balalaikan. Koskaan ennen ei ollut moisen soittopelin omistaminen käynyt mielessäkään, mutta niin vaan yhtenä iltana kävellin kotiin sellaista roikottaen =) Täytyyhän sitä hyvänen aika ihmisellä yksi balalaikkakin olla. Soittimen nimikin on niin hauskan soinnukas.

Kirpparit on kyllä aikamoisia aarreaittoja. Ajatelkaa, miten ne voi yllättäen tehdä ihmisestä musikantin. Ja halavalla. Minustakin tuli sellainen vain 10 eurolla. Ja samalla kauniin puuesineen omistaja myös.

Nykyisin päiviini ei ole paljon muuta sisältynytkään kuin työtä, työtä ja työtä sekä nukkumista. Parit reissut siinä lomassa. Koirapoloisetkin ovat jääneet aivan liian vähäiselle huomiolle :( Nyt vapaa-ajalla vain näppäilen (toistaiseksi kuvainnollisesti) balalaikan kieliä ja haaveilen kaikesta kivasta ja tärkeästä, mitä elämästäni puuttuu.

Taitaapi olla ihan perverssiä tällainen innostus työhön... Mutta nyt haluan saada tämän minut raiteiltaan suistaneen (melkein tappaneen) elämänalueen hallintaani, aisoihin - omalle paikalleen. Kun se on tehty, niin hartaasti toivon elämääni ihmisiä ja harrastuksia, luontoelämyksiä ja retkiä. Ehkäpä jo ensi keväänä. Kesällä viimeistään!