Viime viikolla jo hieman kuvittelin työelämän alkaneen asettua uomiinsa, vaan kattia kanssa. Ihan tolkuton väsymys loppuviikosta ja unet sitä sun tätä. Pään sisällä hirmuista ylituotantoa ja iltaisin olen vielä yrittänyt shoppaillakin kaikenlaista. Nääs, tämmöisen metsäneläjän nokiset vermeet eivät ihan sovellu urbaaniissa meninkiin. Ja olishan se suorastaan pyhäinhäväistystä kuluttaa tärkeitä varusteita turhanpäiväisessä käytössä ;)

Ei auttanut eilen, kun likaisen ikkunan takaa ihailla kirkasta aurinkoista päivää. Iltapäivästä potkin itseni ulos vettä katsomaan, etten pian masentuisi. En kävellyt lähijärvelle, vaan ajelin autolla vähän kauemmas, yhdelle lempipaikoistani. Sillä olikin taattu suotuisa vaikutus, vaikka nokipannua olikin ikävä.

On meillä jäätäkin jo siellä täällä, mutta talviseksi ei muutamat lumihippuset vielä maisemaa saa. Ojassa kyllä oli jo niin kova jää, etten saanut kiveä läpi, kuten toivoin. Kivien heittely oli kuitenkin sangen terapeuttista =)

Aurinko painui turhan pian taivaanrannan taakse ja saapuva ilta hätisteli minut kotiin. Koiruudetkin olivat pieniä hirviöitä, kun ovat joutuneet tyytymään tynkälenkkeihin. Pitkästä aikaa vainusivat metsäneläinten tuoksuja ja vedättivät minua hihnojen jatkeena miten sattuu. Jotta sohvan nurkka kutsui...

Mutta viime yön nukkua possuttelin yhteen putkeen seitsemän tuntia ja vietin ihanan rentouttavan aamun. Päätin, että nyt alkaa tarkempi varjelu ja itsesuojelu! On pystytettävä kunnon suojavarustus työelämän pommituksia vastaan. Pitää keskittyä enemmän olennaiseen!!

Jotta reppua tässä silittelen ja nokipannua hellästi katselen =) Eli eväät mukaan ja metsään..