Pari yltäkylläisen virikkeellistä työviikkoa ylitöineen pisti viikonloppua vasten aika matalaksi. Perjantai-iltana romahdin yliväsyneenä kotiin, enkä saanut kunnolla nukuttua. Lauantai meni migreenin tapaisessa. Aamukahvi ajoittui 13 ja päiväkahvi 18 aikoihin. Iltakävely koiruuksien kanssa menikin sitten reippaasti tämän vuorokauden puolelle.

Hitsit, olenko harpannut työuupumuksesta työnarkomaniaan... Ei sentäs, olen sallinut itselleni tällaisen siirtymävaiheen ensimmäisille viikoille uudessa toimessa. Myönnän, että silti säikähdin löytäessäni itseni taas näin väsyneenä. Tässä kohtaa myös huomautan, että liian kiireinen työ ei ole ollut uupumukseni syy, vaan ihan muunlaiset epäkohdat työpaikalla.

Tietoisesti annan työlle tänä syksynä suht tärkeän sijan. Tiedän, että vaaroja vaanii, mutta tällä hetkellä tämä tie on paras mahdollinen. On niin ihana, kun olen saanut olla innostunut :D Mutta stressiä se on positiivinenkin stressi, jotta koetan nyt tulevina viikkoina kulkea niin varovaisesti ja viisaasti kuin osaan.