Eteisen lipasto, johon kertyy aina ties mitä, vaikka sen kuinka usein siivoaisi. Sitä onkin yleensä kivin siivota, kun se on suhteellisen pieni taso, mutta silti sen päälle mahtuu aina uskomaton määrä tavaraa.
Toiseksi esittelen itse asiassa hyvin harvinaislaatuisen seinäasetelman, johon on koottuna kaikenlaista oleellista varmaankin sadan vuoden ajalta. Ja huom. esineet on koottu eri puolilta Suomea ja koko maailmaa!!! Siksi annan perusteellisen selonteon tästä taiteellisesta seinäryhmästä.
Tuollaista asetelmaa on hyvin vaikea toistaa, sillä se vaatisi ihan äärimmäisen pitkäaikaisia ponnisteluja. Kaiken pohjalla on sukulaisen kuolinpesästä tuotu wanha maalauksista lohkeillut pöytä. Sen päällä sähkösoitin (80-luvun alusta). Soitinta ei näy, koska se on peitetty hienoilla lammas-ikkunaverhoilla, jotka on hankittu Valkeakosken kirpputorilta. Soitinta ei käytetä, mutta tilanne vaatii siihen nuottikirjan.
Keskellä on isotädin perintönä saatu kello, joka toimii kätevänä ripustintelineenä. Sen yläpuolella on Tampereelta kirppikseltä hankittu ruotsalainen tunturimaalaus. Kellossa riippuu kaksi lierihattua, joista vaalea täysnahkainen on ostettu Kreikasta, kun halavalla sai (h. 30 mk!). Mustasta huopahatusta en yhtään muista, mistä lie tullut - sitäkään ei luonnollisestikaan ole käytetty. Toinen nahkainen objekti on Barcelonasta tuotu nahkaleili, jossa vesi muuttuu aivan kamalan pahan makuiseksi.
Vaemmalla on kaksi karttarullaa, jotka on saatu ystävältä Saariselällä. Isoimmat poronsarvet on itse haettu Muotkatunturien erämaasta ja pari muutakin lappilaista sarvea siellä takana on. Oikealla (verhotanko- ja painonnostovyöpaketin vieressä) on kaikkein tärkein esine: napapiirin pohjoispuolella kasvaneesta puusta valmistettu pitkä kävelykeppi, jonka isäni sai aikanaan nimipäivälahjaksi mökkinaapurilta.
Kommentit