Tänään taisin kokea Uuden Paremman Elämäni ensimmäinen aamun. Sain yllättävää seuraa aamukahville, sillä pitkään kadoksissa ollut onnellinen olo palasi luokseni :)

Olin mennyt myöhään nukkumaan ja heräsin siihen nähden turhan aikaisin. Ei mitään stressioireita, ei kuolemanrankkaa uupumusta enää, ihan tavallisen ihmisen makeaa uniraukeutta vain. Väsytti siis, mutta mieli heräsi, innostui. Ei, en halua enää nukkua. Haluan tuntea tämän aamun.

Miten ihmeessä voinkin olla niin rento ja vapaa. Pitkästä aikaa täydellistä innokkuutta ja uteliaisuutta siitä, mitä uusi päivä voisi tuoda tullessaan. Olo kuin lapsella jouluaattoaamuna :)

Kahvittelin yksin hiljaisuudessa, aamuhämärässä, tuikkukynttilöiden valossa. Katselin pitkään vaalenpunaista aamuruskoa taivaalta. Aivan kuin kaikki taakka sydämeltä ja hartioilta olisi poissa. Onko tämä totta, miten se voi mennäkkään noin vain näin. Valtava kiitollisuus; minähän ELÄN!






Pitkälti yli 20 vuotta sitten tänä samaisena päivänä tapahtui myös elämääni muuttava ihme. Minusta tuli silloin äiti. Tänään on siis myös esikoispoikani syntymäpäivä. Laitoin tämän postauksen julkaisuajankohdaksi hänen syntymähetkensä kellonajan.